kävin keskiviikkona Metrolla pitkästä aikaa. Tuntui ihan kuin olis tullu takaisin kotiin, niin sen kai pitääkin. Kun ylistys& rukous loppui menin moikkaamaan kavereita. Se mukava poika kertoi liittyneensä Metroon, olen niin iloinen hänen puolestaan. Halasin häntä ja hän häkeltyi siitä, hassu tyyppi. Okei, ehkä kaikki ei ole ihan niin halaajatyyppejä, hah. Mut oli kyllä ihana ilta.
Torstaina kävin Solussa Katjan luona. Aluksi meinasin etten lähde ollenkaan yllätys yllätys, flunssan takia. Lähdin kuitenkin, ja hyvä että lähdin. Katja nimittäin näki näyn, joka oli minulle tarkoitettu,tai niin ainakin minä sen koin. En osaa selittää sitä, mutta se oli aivan mahtavaa. Sen jälkeen Katja ja ystäväni Reijo siunasivat minua, sekin oli jotain käsittämätöntä, menen varmaan seuraavankin kerran samaan soluun, vaikka kieltämättä Antin soluakin on ikävä, tietyistä syitä.
"Taivaallinen sinä olet, et tästä maailmasta, rakkautes on täydellinen, armosi loputon"
Tämä kaupunki ei enää tunnu minun paikaltani. Tämä ei ole se sama kaupunki, josta lähdin Ouluun. Mun paikka ei vaan ole täällä, mun ei ole hyvä olla täällä, mutta missä sitten? Okei, täällä on ihania ihmisiä, ja ihana seurakunta, mutta jotain puuttuu. Kävin eilen fysioterapiassa. Sain pari uutta liikettä, ja fysioterapeutti sanoi että olen kehittynyt, vaikka en kyllä omasta mielestäni, olen vaan jättänyt liikkeitä tekemättä, koska kivut on ollut niin kovat enkä oo saanut moneen yöhön nukuttua,
Tää ei nyt voi olla oikeesti muutenkaan totta enää, oon taas kipeenä... Mistä ihmeestä tää kierre nyt taas tuli? Olin melkein viikon terve.
Mun elämä vaan junnaa paikallaan, alan olla jo kyllästyny tähän, jotain sais oikeesti jo tapahtua. Ja tajusin juuri, ettei täällä ole mun kaltaisia ihmisiä..okei, mullakin on huonoja tapoja, mutta en sentään juo enkä polta, toisin kuin abaut kaikki muut teinit tässä kaupungissa.. Joojoo kukkahattutäti iskee, mutta olenko oikeasti ainoa jota tämä asia ärsyttää?? Ei näin. "Oh, my friend, you're holding out your hand I take it like an oar from the depth Hey, Lifesaver, I'm drowning in despair But you're fighting for me right until the end. You pull me back to land and save me once again"
Tulin maanantaina, ja heti ekana päivänä kommelluksilta ei vältytty.
Junamatka meni hyvin, mutta kas kummaa.. juna-asemalla ei ollutkaan ketään vastassa.. Soittelemaan sitten koululle ja Oulun toimipisteesee.. -Joo no ei voi mitään, ota taksi. Minähän en kilometrin takia taksia ota, tuumin ja kaverini Saijan (kaverini tuli helsingistä Ouluun lomalle) kanssa käveltiin asuntolalle, navigaattori on ihan käteväkin näköjään joskus.
Illalla lähdettiin kämppiksen kanssa käymään Siwassa ostamassa ruokaa, kun kuultiin että joku huutaa apua. Joku mummo oli kaatunut kadulla, ja ilmeisesti murtanut jalkansa, no me sitten mentiin auttamaan ja soitettiin apua.
Vihdoin päästiin takasin kämpälle ja nukkumaan, että sellanen maanantai.
Tiistaina alkoi koulu. Olisin halunnut nähdä ilmeeni kun opettaja sanoi että on tulossa vielä kaksi koulutuskokeiliaa (meitä on siis 4) Ja kun kaksi muuta saapuivat paikalle tunnistin toisen.. ei voi olla totta...Oona! Hyppäsin hänen kaulaansa ja huusin kurkkuni käheäksi. Opettaja vaan tuumasi että -Jaa tekö tunnette? Ja kun yhdestä suusta vastasimem että -Joo tunnetaan me. Naurua on riittänyt, ja varmaan tulee riittämäänkin! Oona on siis mun nettikaverini, nyt sitten ihan vahingossa nähtiinkin livenä.
Loppupäivän katsoimme kun kolmosluokkalaiset editoivat videoita, ja itse ei saatu tehdä mitään.
Illalla lähdettiin käymään kämppiksen kanssa Oulun keskustassa, ja tietty eksyttiin... mut onneks löydettiin asuntolalle takas. Mitähän muuta tällä viikolla vielä tapahtuu..?
Keskiviikkona valokuvattiin reportaasia opiskelijan arkesta ja kyseltiin kolmosilta tästä alasta. Illalla näin kaverini Villen. Kävimme keskustassa ja näimme hänen kavereitaan.
Torstaina Opeteltiin käyttämään photoshoppia..Ei onnistu multa. No, mutta harjoittelua niin jospa se siitä.
Koulun jälkeen lähdin extempore-reissulle Toppilaan. Jännitti, että osaanko jäädä oikealla pysäkillä pois. Tietysti menin pysäkin ohi, ja kävelin kaverin luo abaut kilometrin. No ei siinä, liikunta ei koskaan ole pahasta. Kaverin luona kuunneltiin musiikkia (kasari♥!) ja juotiin kahvit. (en ole saanut koko viikkoon kahvia.) Illalla otin kuvia valokuvaustehtävää varten ja lähdin perhetutun kanssa käymään kirpparilla. Luulin etten löydä mitään, mutta olin väärässä, löysin paidan, ja kitaran! Vihdoin! Hintaa oli 15e.
Perjantaina oli viimeinen koulupäivä. Meillä oli palatekeskustelut ja sitten pääsimme pois koulusta. Opettaja sanoi, ettei näe estettä sille, miksi en opiskelisi siellä ensivuonna. Lähdimme perhetutun ja hänen poikansa kanssa ajamaan Kajaania kohti, perhetutun poika jäi Kajaaniin ja me jatkoimme matkaa kotiin. Kommelluksista huolimatta hyvä reissu! :)
13.2.2013 Eilinen tuntuu niin kaukauselta, kuin unelta. Eilinen oli silti totta, se oli pakko olla. Paras yllätys ikinä.
Tänään kuitenkin on ollut taas normaalia. Selkään, kurkkuun ja jokapaikkaan koskee. Kävin tutustumassa Seurakuntaopistoon, mutta se ei oikein tununu mun paikalta. Sit käytiin pitsalla luokan kanssa, ja naurettiinkin vähän. Mun olis pitäny mennä tänään Soluun mut en jaksa, on niin rättiväsynyt ja kipeä, mutta levoton olo. Pyörin ympyrää ja siivoilen yritän siivoilla huonetta ja pakkailla tavaroita, kun en osaa istua aloillani. Huomenna koulua kahteentoista asti, sit on kauan odotettu parturi ja maanantaina suunta kohti vähemmän odotettuun Ouluun, junalla, yksin.
14.2.2014 Mustikkateen tuoksu leijailee nenääni. Väsyttää. Tein koulussa ecxel taulukoita kokopäivän. Ainiin, kävin parturissa, oon ihan tyytyväinen näihin hiuksiin. Ainiin, tänään tuli Antin levy!! (Tosin en oo saanu sitä vielä, mutta oon kuunnellu sitä spotifystä hirveesti, ja itkeny...) Ei tunnu ystävänpäivältä, kun sen viettää yksin. Aijon tänään mennä aikaisin nukkumaan, ja levätä viikonloppuna.
"Tiedän eivät riitä voimani pelastamaan koko maailmaa Mut sulle sen lupaan: Vannon: Kaatukoon taivas päällemme, Vaikka sortuvat seinät mä sun untas valvon, saat yösi nukkuu rauhassa, vaik myrsky yltyy Mä lähde en, mä vannon sen"
Tänään koulussa muokkasin videota puolet päivästä, enkä edelleenkään ole tyytyväinen siihen. Tuntuu että olen taas tulossa kipeäksi. Selkään on koskenut toissa yöstä tai no lauantaista asti. Mulla petti sillon melkein jalat alta seurakunnalla. Tuntuu, ettei vaan jaksaisi. Kaverit kaataa omat murheensa mun päälle, vaikka mulla on omiakin enemmän kun tarpeeksi. Ja heti kun sanon jotain niin ollaan puhumassa selän takana. Haut stressaa ja myös se, etten tiedä missä mun todistus on. Inhoan näitä päiviä, inhoan olla minä. haluaisin vaan huutaa, mut en pysty.
Haluaisin nauraa taas. Millon tää itku ja kipu loppu?
Kuuntelen Jippua ja Kostamusta enkä halua mennä nukkumaan.
