Vaikka pelkään, vaikka vapisen, ei sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään

Pelkään tietenkin
Mut tiedän että tunteilleni en viellä saa luovuttaa valtaa
Sillä jos mä itkuun puhkeisin, heittäytyisin virtaan jossa mun jalkani ei yltäis pohjaan

Tämän pinnan alla on äkkisyvää

Vaikka pelkään, vaikka vapisen, ei sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään Vaikka pelkään, pystyn sen peittämään ja sä vain peilityyntänäät, sen alla on äkkisyvää

Murrun tietenkin
Yöisin yksin piilossani
Tuun huutamaan kuolemaa apuun

Mutta täällä rohkein ei oo hän, hän ken ei oo koskaan pelännyt vaan se ken ei juokse karkuun

Tämän pinnan alla on äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään, vaikka vapisen, ei sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään Vaikka pelkään, pystyn sen peittämään ja sä vain peilityyntänäät, sen alla on äkkisyvää..

Mitra-Äkkisyvää

~Tää on painajainen ja pian me herätään

...tai sit ei.

"Kipu on vaan tuntemus, ambulanssi on vaan kuljetus."

Eilinen meni keikkoja katellessa ja suunnitellessa kesää rakkaan ystävän kanssa. Mietittiin että mennään Tuskaan, jos vaan suinkin rahat riittä, siellä on sen verran hyviä bändejä (mutta Amoral nyt pääasiassa... ja ois toi 'broidi' olis ihan kiva nähä myös)

Yö meni taas pyöriessä sängyssä selkäkivun ja ahdistuksen takia.

Raahauduin kuitenkin kouluun. siellä  ei tehty mitään, mua vaan edelleenki painostetaan hakemaan sinne Ouluun, vaikka en haluaisi,hain kumminkin myös (painostuksen alla) media-alalle ja kodinhoitajaksi.
Kymppiluokka tuntus mun paikalle, mut en voi enää hakea sinne.

Koulun jälkeen kävin kaupungilla, oli pakko saada muuta ajateltavaa, kuin ahdistus.

No, ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. 
Keskustassa näin ei niin mukavan ihmisen, joka sanoi minulle pari valittua sanaa, vanhoista, menneistä asioista. Toisaalta, olin ne ansainnutkin.

Kirpparilta löysin kaksi paitaa ja farkut. 
Illan olen siivonnut huonetta, kuunnellut musiikkia ja ahdistunut...

Pidä kii
Purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu
Mä tahdon antautua...

~Metsä palaa rajan takana, minä vain nukun

13.2.2013
Eilinen tuntuu niin kaukauselta, kuin unelta. Eilinen oli silti totta, se oli pakko olla. Paras yllätys ikinä.

Tänään kuitenkin on ollut taas normaalia. Selkään, kurkkuun ja jokapaikkaan koskee.
Kävin tutustumassa Seurakuntaopistoon, mutta se ei oikein tununu mun paikalta.
Sit käytiin pitsalla luokan kanssa, ja naurettiinkin vähän.
Mun olis pitäny mennä tänään Soluun mut en jaksa, on niin rättiväsynyt ja kipeä, mutta levoton olo.
 Pyörin ympyrää ja siivoilen yritän siivoilla huonetta ja pakkailla tavaroita, kun en osaa istua aloillani.
Huomenna koulua kahteentoista asti, sit on kauan odotettu  parturi ja maanantaina suunta kohti vähemmän odotettuun Ouluun, junalla, yksin.


14.2.2014
Mustikkateen tuoksu leijailee nenääni. Väsyttää. 
Tein koulussa ecxel taulukoita kokopäivän.
Ainiin, kävin parturissa, oon ihan tyytyväinen näihin hiuksiin.
Ainiin, tänään tuli Antin levy!! (Tosin en oo saanu sitä vielä, mutta oon kuunnellu sitä spotifystä  hirveesti, ja itkeny...)
Ei tunnu ystävänpäivältä, kun sen viettää yksin.
Aijon tänään mennä aikaisin nukkumaan, ja levätä viikonloppuna.

"Tiedän eivät riitä voimani pelastamaan koko maailmaa
Mut sulle sen lupaan:
Vannon: Kaatukoon taivas päällemme,
Vaikka sortuvat seinät mä sun untas valvon, saat yösi nukkuu rauhassa, vaik myrsky yltyy
Mä lähde en, mä vannon sen"

~Pakenit jotain, jonka kadotit

Tänään koulussa muokkasin videota puolet päivästä, enkä edelleenkään ole tyytyväinen siihen. 

Tuntuu että olen taas tulossa kipeäksi.
Selkään on koskenut toissa yöstä tai no lauantaista  asti. Mulla petti sillon melkein jalat alta seurakunnalla.
Tuntuu, ettei vaan jaksaisi.

Kaverit kaataa omat murheensa mun päälle, vaikka mulla on omiakin enemmän kun tarpeeksi. Ja heti kun sanon jotain niin ollaan puhumassa selän takana. 
Haut stressaa ja myös se, etten tiedä missä mun todistus on. 
Inhoan näitä päiviä, inhoan olla minä. haluaisin vaan huutaa, mut en pysty.

Haluaisin nauraa taas. Millon tää itku ja kipu loppu?


Kuuntelen Jippua ja Kostamusta  enkä halua mennä nukkumaan. 

~Kiputiloja ja musiikkia

Flunssa=jokapaikkaan koskee, mutta sen lisäksi vielä aivan hirvittävä selkäkipu. Tee kaikki voitava ja enemmänkin, mutta mikään ei auta.
Käy suihkussa istualtaan, koska kipu on niin kova ettet pysty seisomaan.
Pyöri yö sängyssä miettien mahdollisimman hyvää asentoa nukkua, ettei koskisi. Epäonnistu siinä.
Nouse aamulla ylös silmänräpäystäkään nukkuneena ja lähte kouluun.
Unohda tehdä fysioterapeutun määräämät liikkeet, ainiin, et olisi pystynytkään, sillä kokoilta meni taas yrittäen lievittää kipua, ja liikehhän vain pahentaa sitä.


Tajusin just että oon ihan unohtanu että Stam1na,Stratovarius ja Five finger dead punch=Täydellisyyttä!

Musiikki on vaan jotain niin parasta, ja auttaa selviytymään vaikeistaki tilanteista.

~Tarinat on vain sanoja tuulessa, lohdutus lopun aamuna

Väsyttää. Olen edelleen flunssassa. Pitäisi jaksaa tehdä liikkeitä joita fysioterapeutti neuvoi, sillä maanantaina on taas fysioterapia. Mut en jaksa. En vaan jaksa.

Yöllä mulle tuli taas migreenikohtaus. Kyllä, keskellä yötä. Luulin taas kuolevani. En usko että se on pelkkää migreeniä ja flunssaaa, mutta sovitaan niin.

Tuntuu että en syökään enää muuta kun lääkkeitä.. (jotka nekään ei mitään auta..)

Työssäoppimisviikko on ohi. Ulkona on kaunista ja valoisaa. Mun mielessä on sekavaa ja synkkää. En haluaisi takaisin kaupunkiin. Kaikki on taas ihan sekaisin ja mun voimat on loppu.

~Koska oon hidas tietoisesti, Tiedän, että oon rikas sielullisesti

Oon tosiaan nyt kipeenä. Maanantaina ei onnistunut mikään. Illalla Rosa kävi mun luona teellä ja oli kivaa jutella pitkästä aikaa.Olo oli vähän virkeämpi.

Tiistaina oli taas kipeä olo, kuume varmaan on nousemassa jälleen. Koulussa en saanut mitään aikaiseksi, ensiviikolla on työssäoppiminenkin...
Lähdin koulusta vähän aikaisemmin pois. Kotimatkalla näin yhtä ystävääni, jota en ole nähnyt piiitkään aikaan. Olin toivonut että välimme paranisivat, sillä enne ole pitäneet yhteyttä pitkään aikaan. Ja yh't äkkiä hän vain törmäsi minuun (kirjaimellisesti) kaupungilla. Sattumaako? Outoa ainakin.

Keskiviikon olin vain kämpällä lepäilemässä. Oon juonut Playn maitokaakaota hirveesti. Se on parempaa kun kahvi. 

Sain (suht varman) työssäoppimispaikan "kotiseurakunnastani." Olen iloinen. Huomenna lääkäriin, saan toivottavasti antibiottikuurin, että kuumeilu ja kurkkukipu loppuis.

Perjantaina sitten eka fysioterapiakerta, kirjottelen varmaan sillon seuraavan kerran :) 


Sekavaa tekstiä..tiedän. Sekavaa on mun päässäkin.

~Uusi aamu nousee, pimeimpääkin pimeään

Kohta vaihtuu vuosi. Toivon että se olisi parempi kuin mennyt vuosi, mutta ennenkaikkea toivon, että minusta tulisi terve, tai ainakin terveempi.

Yöllä oli taas hirveä migreenikohtaus, luulin että kuolen..
Mutta no, en sentään. Alkaa jo ärsyttämään nämä kohta kuukauden jatkuneet migreenit ja lämpöily selkäkivun lisäksi.

                         Täällä on lunta!

                                           Loppulta menee varmaan kynttilöitä polttaessa, musiikkia kuunnellessa ja raamattua lukiessa. Latasin muuten tablettiin raamattu sovelluksen, on vähän nopempi etsiä joku kohta kun selata koko kirja läpi löytääkseen sen ;)

Haluaisin vanhan hiustyylini takaisin..saa nähdä.

Ainiin! Ja hyvää uuttavuotta kaikille! :)

Päivän sana:
Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.