~Elämä on tässä, en sitä muuttaa koita, vääjäämättä pyörii tämä päivä päälle eilisen

                                                                     ♥

Tänään loppui koulu. Mahtava vuosi valmentavalla takana, se olis sit elokuussa kolmeks vuodeks Ouluun. Ikävä tulee kavereita.

Sain ihan hyvän todistuksen,sekä sain stipendin.

              Sain siis 50€ stipendin jonka todennököisesti                     käytän kameratarvikkeisiin.

                                                   Kouluun lähdössä

Ajattelin (vihdoin) tehdä sen huonepostauksen,mutta teen sen huoneestani kotona, nyt kun sain (suurinpiirtein) kaikki tavarat paikoilleen.
Tämä huone oli siis huoneeni kaupungissa.

Huone kotona 

                                                     Näkymä huoneen ovelta
                     Kamerateline, kissa, mekko serkun juhliin                lauantaita varten, vielä tavaroita lattialla..

 

                                           Oven vieressä mun tietokone 

                                    Tietokoneen vieressä ,mun hylly, vaatekaappi,                   vaaterekki ja tietty mun kitara

                                 Mun lempi ja samalla inhokkipaikka, sänky.
             Sängyllä on vieläkin kaseissa mun vaatteita, koska                oon laiska, miksi ihmisellä pitää olla näin paljon                 vaatteita?!

Ja sängyn vieressä mun yöpöytä, jossa on mun korut, kirjat ja meikit. 

Tän illan/yön popittelen Suvia ja Hurmaa yksin kotona, parhautta♥

Ja hyvää kesää!♥

~Älä lausu mulle rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisia

Oon piirtänyt, siivonnut ja kuunnellut ihan liikaa Olavi Uusivirtaa, Scandinavian music crouppia, ja Sallan ja Miron matka maailman ympäri-bändiä, Pelkkää rakkautta.<3
 Tänään oli viimenen fysioterapia, saa nähdä jatkuuko se Oulussa vai ei. Tänään on myös koskenut selkään, mutta nyt ei kuitenkaan koske. 

Kävin mummun ja ukin luona. Sain mummulta kolmet sen vanhat helmet, ne on ihania. 
Ukki on lopettanut lääkkeet ja se ei syö, mulla on huoli siitä, että se menee huonommaks ja vaikka kuolee.
Mummikin vaan puoltaa ukkia että "ei ukki tartte lääkkeitä, kun nehän on vaan myrkkiä."

Nyt vaan kuvailen, katson salkkarit, rat kingin ja sohvasurffaajat ja menen nukkumaan.

Ainiin, pitäis ostaa kesävihko.

Oon nykyään ihan tosi hajamielinen.. hukkasin puhelimen, ja kameran linssinsuojuksen, piti käydä ostamassa uusi, linssinsuojus siis. Maksoin siitä 20€  Joo lupaan lupaan, en hukkaa sitä enää... (niin vissiin)
Miks niitä ei voi mitenkään kiinnittää tohon kameraan,muutenhan ne on aina hukassa?? 
Ainiin,löysin puhelimen.

Muita yhtä hajamielisiä? 

Laitan kuvia keskiviikkona, kun alkaa loma ja menen kotiin. (koska kotona on tehokkaampi kone kuvien laittamiseen) 

Moimoi! :) 

~Luokkaretki Jyväskylään & Antin keikka

                                                         Calvin Harris-Summer

Kävimme torstaina luokkaretkelä Jyväskylässä. Shoppailtiin ja muut ajoi kartingia, minä en oikein siitä innostunut. Tulomatkalla käytiin ilmailumuseossa. Se oli ihan kiva ja kiinnostava paikka, ja tuli vähän kuviakin otettua. En vaan oikein viihtyt muuten, koska selkä oli taas uusista läkkeistä huolimatta tosi kipeä. 

Lauantaina oli Antti Railion ja Hevisauruksen keikka Matkuksessa. Äiti kertoi minulle vasta eilen, mutta hyvä että kertoi, muuten en olisi tajunnut.  Tottakai kävin moikkaamassa Anttia, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Vaihdoin myös pari sanaa Olavi Tikan (Herra Heviauruksen) kanssa :)

~Mulla on oikeus hyvään elämään

Mun lemppari kesäherkku on:


Tacot ja kana! Sopivan kevyttä,mutta täyttävää kuumana kesäpäivänä.

Kuumenna pannu ja ruskista kanat.
Käytä tacoja hieman mikrossa,tai laita kylmänä tacot lautaselle kanojen kanssa.

Laita niiden päälle tacokastiketta (minä laitoin pirkan juustokastiketta.)

Mulla on tänään ollu jotenkin hirveen kesäinen olo, huolimatta siitä että oon flunssassa, mutta kattokaa nyt mikä ihana ilma! 

                                                Ja raggae on parasta!

                                      "Mulla on oikeus hyvään elämään"

                                                         -Reetta-marika

~Minä olen vain puunukke, kiinni naruissa, ja kun ihmiset nauraa ja pilkkaa, minä vain hymyilen

Kävin eilen tallilla, ja ratsastin monen vuoden jälkeen.
Hevosen selkään nouseminen jännitti ihan älytömästi
Enhän edes meinannut saada puntattua itseäni selkään.

Pääsin selkään kuitenkin,ja rentouduin.
Äkkiä tunsin jotain kummallista, mihinkään ei koskenut.
Miten se voi olla mahdollista?
Muhun ei koskenut ollenkaan sen 20min ajan, kun olin hevosen selässä.
Tuntui tosiaan siltä, että en olisi olemassa ollenkaan, en tässä maailmassa.
Haluan sen tunteen takaisin.

Tänään on  kuitenkin ahdistanut ja koskenut senkin edestä. Vapaapäivä. Jonka kulutin tekemällä koulutehtävää kokopäivän, en vain millään ole tyytyväinen siihen, niinkuin en mihinkään.

Onneksi koulua ei ole enää paljon jäljellä. 

~palasina paikat, keuhkoja painaa,pimeässä vapisen

Happoradio-sahattu oksa, poltettu silta

Ahdistaa. En ole kirjoitellut vähään aikaan, vaikka asiaa onlin, tuntuu vain etten jaksa avata konetta ja kirjoittaa. Mun päivät on mennyt lähinnä pakatessa ja ihmisiä vältellessä.

Näin toissapäivänä erään ihmisen, joka on väärinkäsitykswstä johtuen pyrkinyt sabotoimaan mun elämää marraskuusta lähtien, nyt ainakin se onnistui siinä... hän käveli minua vastaan tuttunsa kanssa ja hymyoli minulle (hän siis ei ole väleissä kanssani.) Häkellyin ja jatkoin seurakunnalle, seurakunalta tullessani menin facebookkiin ja tajusin että kaikki yhteiset kaverimme ovat häippässeet, myöseräs minulle tärkeä ihminen Oulusta lopetti ybteydenpidon..

Eilen oli lääkäri, ei mitään ihmeellistä,  sain uudet lääkkeet ja jatkan selän kuntouttamista  itsenäisesti. Nekään lääkkeet ei mitään auta...

Eilen olin metrolla viimeistä kertaa, haikeaa mutta saa nähdä mitä Oulu tarjoaa. Ystäväni rukoili selkänipuolesta jälleen eilen, mutta kuten sanoin, turhaan.

Tänään käytiin luokkaretkellä Jyväskylässä. Kirjoitan siitä huomenna koneella ja laitan kuvia.

-Sä et parane ikinä parane

Oon kuukauden aikana tippunu korkeelta monta kertaa.
Lyyhystyny maahan, mut silti noussu.
Nyt en ehkä jaksa enää.

Kaverini sanoi mulle äsken että:"Sä et ikinä parane" Ehkä se on oikeessa, ehkä en. 

Joudun siirtämään tatskan ottamista taas, koska mun käsi ei oo missään parhaassa kunnossa, ja olen taas flunssassa.

Musta tuntuu, että en oo olemassa silloin, kun muhun ei koske.
Just niin.
Mutta jos muhun koskee liikaa, en uskalla tehdä mitään, tai lähteä minnekkään.

Mun pitäis liikkua, mutta entä jos en pysty?
En vaan kertakaikkiaan pysty, kun istuminen ja seisominenkin koskee, eikä kipu mene ohi. 


Piirrät ihollesi, kivullesi kasvot
Teräsksellä kirjoitat nimen vihallesi
Kylpyhuoneessasi
Yöllä puoli kaksi 
Kun kaikki muut jo nukkuvat
On sinun hetkesi

Olla vallassa
Olla olemassa
Lamppu katossa on hetken valoisampi
Kipu rinnassa, on hetken selkeämpi
Ja olet elossa