Eilinen tuntuu niin kaukauselta, kuin unelta. Eilinen oli silti totta, se oli pakko olla. Paras yllätys ikinä.
Tänään kuitenkin on ollut taas normaalia. Selkään, kurkkuun ja jokapaikkaan koskee.
Kävin tutustumassa Seurakuntaopistoon, mutta se ei oikein tununu mun paikalta.
Sit käytiin pitsalla luokan kanssa, ja naurettiinkin vähän.
Mun olis pitäny mennä tänään Soluun mut en jaksa, on niin rättiväsynyt ja kipeä, mutta levoton olo.
Pyörin ympyrää ja
Huomenna koulua kahteentoista asti, sit on kauan odotettu parturi ja maanantaina suunta kohti vähemmän odotettuun Ouluun, junalla, yksin.
14.2.2014
Mustikkateen tuoksu leijailee nenääni. Väsyttää.
Tein koulussa ecxel taulukoita kokopäivän.
Ainiin, kävin parturissa, oon ihan tyytyväinen näihin hiuksiin.
Ainiin, tänään tuli Antin levy!! (Tosin en oo saanu sitä vielä, mutta oon kuunnellu sitä spotifystä hirveesti, ja itkeny...)
Ei tunnu ystävänpäivältä, kun sen viettää yksin.
Aijon tänään mennä aikaisin nukkumaan, ja levätä viikonloppuna.
"Tiedän eivät riitä voimani pelastamaan koko maailmaa
Mut sulle sen lupaan:
Vannon: Kaatukoon taivas päällemme,
Vaikka sortuvat seinät mä sun untas valvon, saat yösi nukkuu rauhassa, vaik myrsky yltyy
Mä lähde en, mä vannon sen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti