torstai 27. helmikuuta 2014

~Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista, se meinaa aina kaatua, kun sä kosketat

 kävin keskiviikkona  Metrolla pitkästä aikaa. Tuntui ihan kuin olis tullu takaisin kotiin, niin sen kai pitääkin.
Kun ylistys& rukous loppui menin moikkaamaan kavereita. Se mukava poika kertoi liittyneensä Metroon, olen niin iloinen hänen puolestaan. 
Halasin häntä ja hän häkeltyi siitä, hassu tyyppi. Okei, ehkä kaikki ei ole ihan niin halaajatyyppejä, hah. Mut oli kyllä ihana ilta.






Torstaina kävin Solussa Katjan luona. Aluksi meinasin etten lähde ollenkaan yllätys yllätys, flunssan takia.
Lähdin kuitenkin, ja hyvä että lähdin.
Katja nimittäin näki näyn, joka oli minulle tarkoitettu,tai niin ainakin minä sen koin. En osaa selittää sitä, mutta se oli aivan mahtavaa. Sen jälkeen Katja ja ystäväni Reijo siunasivat minua, sekin oli jotain käsittämätöntä, menen varmaan seuraavankin kerran samaan soluun, vaikka kieltämättä Antin soluakin on ikävä, tietyistä syitä.







"Taivaallinen  sinä olet, et tästä maailmasta, rakkautes on täydellinen, armosi loputon"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti