Kotiin tultiani huomasin, että olen hukannut koti avaimeni. En vieläkään ole löytänyt niitä, mutta luulen niiden olevan opettajan autossa, koska kämpällä ne eivät ole. Mutta jospa ne löytyisivät.
Kävin tänään seuriksella rukouksessa&ylistyksssä. Ylistyksessä lauloimme mm. Petrus Ahosen Psalmi103, joka on yksi lempikappaleistani.
Rukoilimme yleisten asioiden&toistemme puolesta. Rukoilin&siunasin täysin ventovieraan ihmisen puolesta. Sen jälkeinen tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta. Juttelimme tilaisuuden jälkeen, ja minulle tuli tunne että aivan kuin tuntisimme, vaikka emme oikeastaan edes tunne. Lupasin rukoilla hänen puolestaan jatkossakin.
Ihmiset myös rukoili mun puolesta, kun kerroin tästä selästä ja jatkuvasta flunssasta.
Myös sen jälkeinen tunne oli jotain mahtavaa. Tämä kyseinen ihminen siunasi minua&kertoi että hänellä oli myös selkävika (johtuen jalkojen eripituisuudesta), mutta se korjaantui itsestään.
Minulle myös kerrottiin että toinen seurakunnan pastori saattaisi pystyä parantamaan minut. Wau. Tämä ilta oli mahtava, eikä se avainkaan enää harmita, vaikka se harmittikin kun tulin kotiin.
Huomenna kahvittelemaan seurusporukan kanssa pastorin luo.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti