Stressi. Se sana kuvaa mua kaiksita parhaiten täl hetkellä.
Mut samalla mua kuvaa myös sanat; Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Just nyt oon niin onnellinen et mun tekis mieli vaan itkeä.
Oon päässy jo tänne asti, niin miks en pääsis vielä eteenpäin? Pitää vaan jaksaa puskea ja tehdä töitä. Jos sitten helmi-maaliskuun jälkeen helpottaisi ja sais si vähän edes levätä.
Mulla on mailman ihanimmat ihmiset ympärillä,jotka jaksaa tukee mua aina,mitä vaan mä päätänki/teenki.♥
Sanoin äidille raamattuopistosta, ja se ei tyrmänny sitä ajatusta ollenkaan. Musalinjalle sinne haluisin, mutta saa nyt nähdä. Oon edelleen menossa Ouluun viikoksi helmikuussa media-alaa kattomaan et millasta siellä on. Media-ala kiinnostaa mua yhä kyllä, tietysti, mutta enemmän mua ehkä kuitenkin kiinnostaa nuoret,diakoniatyö/musiikki, ja jos ne sais yhdistettyä niin mikäs sen parempaa, ja raamattuopistossa se onnistuis.
Mut koitan täs olla stressaamatta turhaa, kyllä tolla taivaan Iskällä varmast on mullekkin käyttöö ja suunnitelmia mun varalle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti