Kävin kaupungilla pitkästä aikaa. Ostin alennuksesta ihanan huivin ja ristikorvakorut.
Päivällä koulussa kesken kahvitauon puhelin soi. Vastasin ja joku soitti "Hei, tv7plussalta päivää,olit laittanut hakemusta vloggaajaksi?" "Joo..." "Tee sellainen 5min koevlogi, aikaa 2 viikkoa, sopiiko" "Joo, sopii" "Hyvää päovänjatkoa ja hyvää pääsiäistä" "Kiitos, samoin." Ai mitä...mun pitäis tehdä 5min vlogi tv7plussalle, ja jos se on hyvä niin saatan päästä sinne...?
Eikä siinä vielä kaikki.Iltapäivällä tulin koulusta, ja isä soitti minulle. "Moi, sulle olis kirje Oulusta." "Moi, no,lue se?" "Sulle on varatu opiskelupaikka media-alalta" "Mitä?!Pilaileks?" "En, ku oikeesti, että se olis varmaan sit ylihuomenna täytettävä noi kaavakkeet ja kesällä tehtävä se reissu Ouluun" "Joo, käy!" Lopetin puhelun ja olin mailman iloisin ihminen, tai no olen tavallaan edelleenkin...
....Mutta silti mietin, onko toisen onni verrattavissa toisen onneen..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti